Luonnonkukkia Martta Wendelinin postikorteissa

 Martta Wendelin vietti talven 1937-1938 Lotta Svärdin lepokodissa Tuusulassa. Hän oli sairastellut useita keuhkoputkentulehduksia pääkaupungissa. Lääkäri suositteli hänelle maalle muuttoa. Keväällä 1938 taidemaalari Pekka Halosen vaimo Maija ehdotti Martalle ja hänen Ida-äidilleen muuttoa Suopellon huvilalle vuokralle. Sen omistivat Anni ja Paavo Paloheimo. Sinne he sitten muuttivat Helsingistä.

Suopellon villiintynyt puutarha lumosi Martan. Sen jälkeen kasvimaan ja kukkapenkkien suunnittelu muodosti tärkeän osan Martta Wendelinin elämässä. 

Sodan jälkeen Martta osti oman tontin Annivaarasta ja rakennutti sinne itse suunnitteleman taiteilijakodin vuosina 1946-1947. Puutarhan hän myös suunnitteli itselleen ja myöhemmin myös monille muille. Hän alkoi olla ihan ammattilainen viherpeukalona. Kerrotaan, että jos hän jotakin lahjoja vierailtaan kaipasi, niin kukkien mukulat olivat toivottuja tuomisia.

Martta Wendelin on piirtänyt useita kukka-aiheisia postikortteja, joissa on sekä asetelmia että luonnonkukkia. Otan niitä kukka-asetelmia myöhemmin näytille. Itse mielessäni kuvittelen, että osa nyt näytille tulevista kukista on piirretty siellä Suopellon huvilalla, jossa kukkaniitty oli luonnon tilassa. Kaikki nämä korttini ovat Korttien talon uuspainamia. Nämä eivät ole kulkeneet missään. Olen nämä itse ostanut Erkkolan taiteilijakodissa käydessäni. Olen tuossa runoilija J.H. Erkon lyhytaikaisessa kodissa (1849-1906) useita kertoja vieraillut kiertävissä näyttelyissä. 

Tämä kortti on uusiopainettu vuonna 2011. Alkuperäinen on Paletin kustantama. Tyttö on kerännyt valkovuokkoja.

Tässä on tyttö keräämässä luonnonkukkia. Kedolla on leinikkiä ja päivänkakkaraa. Kyllähän minun pitäisi kasvit tuntea, kun omana kouluaikana Mikkelin lyseossa piti kahtena kesänä kerätä 40 kasvia ja opiskella siihen vielä niiden tieteelliset nimet latinaksi. Kukintoaika syyskesästä alkoi olla ohitse, kun havahduin, että kasvitkin pitäisi kerätä. Tämä uusiokortti on painettu vuonna 2009  Paletin luvalla. 

Taraxacum officinale on voikukka. Siitä saa hienon keltaisen seppeleen. Keltaiset kukkapäät muuttuvat vähän kukinnan jälkeen vaaleiksi pyöreiksi palloiksi, jotka sitten leviävät tuulessa. Voikukkaa pidetään rikkaruohona, mutta sen lehtiä, kukkia ja juuria käytetään myös ravinnoksi ja yrttilääkkeissä. Korttien talo on tämän uusiopainanut Paperitaide-yrityksen luvalla. 

Tässä tyttö keräilee ruiskaunokkeja. Ne viihtyvät aurinkoisilla paikoilla vähäravinteisessa maassa. Kävelylenkeillä Järvenpäässä näin näitä erityisesti Vesipisaroiden puistossa, jossa on paljon kaikenlaisia luonnonkukkia, kuten leinikkejä, päivänkakkaroita, kissankelloja joitakin kukkia mainitakseni. Ruiskaunokkien kukkien mesipitoisuus on korkea. Niiden ympärillä on usein pörriäisiä. Tämän kortin on aiemmin julkaissut Paperitaide.

Tässä kasvaa lähialueella päivänkakkaroita. Kauempana taitaa olla leinikkejä. Päivänkakkara on Keski-Suomen maakuntakukka. Se on läheistä sukua krysanteemeille. Päivänkakkara kasvaa kuivilla ja valoisilla paikoilla. Niitä on niityillä, kallioilla ja kivikoissa. Liian rehevät maat eivät niille sovellu. Alun perin tämän postikortin painoi Paletti, mutta nyt siis Korttien talo, kuten myös kaikki nämä kortit, jotka nyt esille tuon. 

Päivänkakkaroiden terälehdistä pystyi katsomaan ihastuksien aikaan, jotta rakastaako vaiko eikö rakasta irrottelemalla kukan terälehtiä ja se viimeinen ratkaisi. Sitä lorua jatkettiin niin monella kukalla, kunnes saatiin mieleinen vastaus. 

Martan piirtämissä kukkakorteissa ei ole kerrottu, mikä kasvi on kyseessä, joten tässäkin menen arvailun puolelle. Valkokukkaisia puita ja pensaita ovat tuomi, sireeni ja pihlajaa on myös valkeana. Lehdistä päättelen, että kyseessä on pihlaja. Pihlajan tieteellisessä nimessä Sorbus viittaa johonkin juomaan, joka aikanaan oli edullisuutensa tähden hyvin suosittu juoma. Sitä sai pitkäripaisista kaupoista, jotka aukesivat tasan kello 10. Tämän kortin ensipainaja on Paperitaide. 

Tässä puun lehdet viittaisivat edelleen pihlajaan, mutta onko itse puulla noin paksut oksat kuin Martta on piirtänyt. Tämän kortin alkuperäinen kustantaja on ollut Paletti. 

Nyt on Martta piirtänyt vaikean arvattavan. Ajattelin ensin, että omenapuusta voisi olla kysymys, kun niiden edessä yleensä ainakin kaupungissa oli aidat varkaiden varalta. Muistan, kun Mikkelissä aikanaan olimme "omppuvarkaissa", niin eräs Seppo laittoi pyöränsä lukkoon. Eihän kukaan täysjärkinen omppuvaras sellaista tee. Hän jäi kiinni, kun ei ehtinyt karkuun lähtiessä avata lukkoaan. Puhumalla selvisi. Kyseessä oli näyttelijä-ohjaaja Kalle Holmbergin vanhempien talo. 

Tässä arvelen vahvasti, että kyseessä on omenapuu. Äiti lapsi sylissään ihailee puun kukintaa. Paletti on tämän alkuperäisenä julkaissut. 

Tässä nähdään jo pikkaisen vaivaa kukkien keräyksessä, kun on kiivetty puuhun. Varmaan on naapurin tyttö kyseessä, kun poika niin innolla keräilee. 

Martta Wendelin sai elää pitkän ja työteliään elämän. Hän piti oman äitinsä vanhuudesta hyvää huolta. Martta syntyi 23.11.1893 Kymin pitäjässä ja kuoli 1.3.1986 Tuusulassa. Hän alkoi saada taiteilijaneläkettä vuonna 1974 ja ehti sitä nauttia 12 vuotta. Martan nuoruudessa oli Suomessa vuosien 1918-1920 aikana espanjan tauti. Sitä sairasti noiden vuosien aikana 210 000 ihmistä. Siihen kuoli noin 20 000 suomalaista. Martan veli Oiva menehtyi siihen. Sata vuotta kului siitä, kun meille tuli tämä korona maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. 

Jatkan Martan piirtämillä postikorteilla myöhemmin. Minulla on niitä aivan mukavasti kertynyt. Hän on minun suosikkipiirtäjä korttien tekemisessä. Otan mielelläni kommentteja vastaan, jos mahdollisesti tunnistatte jonkin kasvin, jota minä en tuntenut tai olin väärässä. Eihän Martan piirtämillä kukilla tarvitsisi olla vastinetta oikeasti, sillä taiteilijalla on laaja vapaus.