Martta Wendelinin piirtämiä postikortteja tytöistä

 Olen joitakin Martta Wendelinin kuvapainotteisia blogeja jo tehnyt enkä malta lopettaa vielä. Postikortteja hänen tuotannostaan riittää. Tuon nyt Korttien talon uuspainamia postikortteja, joissa aiheena on minulla nyt tytöt. Martalla oli kasvatti-tytär Helena ja hän on ollut mallina useissa Martan taideteoksissa, mutta myös postikorteissa.

Tässä kortissa taitaa isosisko opettaa pienempää tyttöä käsitöiden tekemisessä. Vaikeaa se monelle on, kuten minulle itselleni. Muistan, kun Ristiinan kansakoulussa ihan alaluokilla piti virkata patalappu. Se taitaa olla ainoa suoritukseni sillä alalla. Martta Wendelin on ollut mestari näitä lasten askareita piirtäessään.

Kevättä on ilmassa ja pääsiäinen on tulossa! Onkohan tyttö viemässä pajunkissoja kotiinsa vai onko hän virpomisreissulla. 1930-luvulla ja siitä jonkin verran vielä eteenkin päin, ei virpojilla ollut höyheniä eikä muitakaan pääsiäiskorosteita vitsoissaan. Oman käsitykseni  mukaan Martta Wendelin alkoi piirtää postikortteja 1930-luvulla. Niitä syntyi kaikkiaan noin tuhat, joista 650 oli joulun ja uuden vuoden kortteja. 

Komean kukkakimpun on nätti tyttö saanut. Ennen oltiin tarkkoja, ettei poikaa saanut sanoa nätiksi, eikä tyttöä komeaksi, vaan pikemminkin päin vastoin. On kieloa ja tulppaania kimpussa. Kesän alku on varmaan meneillään. 

Tässä tytössä on minun mielestä kasvattityttären Helenan näköä. Nyt ollaan syksyssä, kun omenat alkaa olla syötävissä. 

En tiennytkään, että liinavaatteita pidetään arkuissa. Voihan olla, että niitä pakataan muuttoa varten. Ennen vanhaan oli lipastot, arkut ja muitakin huonekaluja koristeltu piirroksilla, jotka olivat aidosti maalattuja. Tänä päivänä koristus tapahtuu tarroin. Ennen tietenkin huonekalut kestivätkin ainakin yhden sukupolven ajan. Nykyään mennään vähän muodin mukaan. 

Aivan kuin tyttö tässä odottelisi, että milloinka se heppa hirnahtaa pihaan saapuessaan. Autot olivat harvassa maaseudulla varsinkin vielä 1930-luvulla. 

Nyt on kesä meneillään. Käki varmaankin kukkuu ja muut fågelit sjungaa skutsissa myös. 

Nyt taitaa olla loppukesää, kun auringonkukat kukkii ja mustikat ovat kypsyneet. Rappusilla on mukava istua, kun ei näy hyttysiäkään enää. Tämä on kuvana ollut Kotilieden kannessa elokuussa 1940.

Tytär on auttamassa äitiä pyykkien laitossa narulle. Puhtaan valkeat lakanat tuoksuivat hyvälle. Taitaa vähän tuulla! 

Halli ei hauku pihalla, vaan köllöttelee. Tyttö on haaveilemassa aitan kynnyksellä istuen. Kutimet on hänellä kädessään. 

Suutarin tyttären pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu.  Tyhjä tuohesta tehty kori on lentänyt pihlajaa päin. Olisivatko poika ja kaksi tyttöä tulleet pihlajanmarjoja keräämään. Ne ovatkin erittäin C-vitamiinipitoisia ja ne sisältävät myös paljon kuitua. Maultaan ne ovat vähän karvaita, mutta yöpakkasten jälkeen niiden maku paranee. 

Mustat viinimarjat ovat kypsyneet. Ollaan siis loppukesässä. Niistä saadaankin talven varalle hyvää mehua. 

Tässä tällä kertaa olivat Martta Wendelinin tekemät postikortit. Niitä tulee vaiheittain lisää. Ostin juuri Helsingissä postikortteja ja siinä tuli ainakin 40 Martan alkuperäistä postikorttia.